Sydämmelleni nousi nyt (17.2.2014) ja aikaisemminkin kipuna se, että meidän uskovien täytyy tulla aikakajoin -useinkin Herran eteen murtumaan jotta voisimme palvella Häntä täysipainoisesti. Jos emme tee niin niin oma lihamme alkaa samentaa sitä puhdasta vettä ja häiritä palvelustehtäväämme.

Ja tämä on niin totta kaikkien uskovien keskuudessa ja jokaisen oma taistelukenttä Herran edessä jos haluaa olla väkevässä käytössä omalla paikallaan.

Oma todistukseni tähän on se, että 22.12. 2014 alkaen aloin tuntea niin suurta kipua rinnassa -tuskaa, puristusta joka kesti kolme viikkoa. Olin aivan sekaisin mikä syy tähän puristukseen. Syykin selvisi. Kipu päättyi siihen kun lopulta raahauduin pianon ääreen ylistämään, rukoilemaan Herraa ja murruin siihen paikkaan ja mikä ihana kohtaaminen aukesi Herran kanssa.

Hänen painava kätensä raahasi minut kohtaamaan Häntä henkilökohtaisesti. Siitä päivästä alkaen olen joka päivä rukoillut, ylistänyt, 1-6 tuntia ja valtavia rukousvoittoja on tullut. Hän on laskenut sydämmelleni rukousaiheet ja minä olen sen päiväisesti rukoillut ja itkenyt Hänen edessään.

Tähän liittyen on sanoinkuvaamaton saarna Wilkerssonilta A Call To Anguish (You Tube -Full Sermon) minkä Herra johdatti vastaani murtumisen jälkeen.

Monet uskovat tutkivat, kirjoittavat, seuraavat aikaa, ovat aktiivisia ja kuitenkaan se ei saa viedä aikaa murtumiselta, itkevältä rukoukselta. Ajalta Herran kanssa "kammiossa".

Tämän murtumisen ja siitä alkavan ylistysrukoustyön seurauksena ilo sisälläni on vain kasvanut ja olen yhtä elävä kuin ensirakkaudessa. olen 20 vuotta ollut uskossa ja muistan kyllä eläneeni näitä eläviä aikoja ennenkin, mutta kun murtuminen, kohtaaminen jää monenlaisista syistä niin se alkaa himmentää tuota valon väkevää voimaa.

Liv Källa